Hiekoittamisen tai hiekoittamatta jättämisen sietämätön hinta

7.1.2025

Katujen, kevyen liikenteen väylien ja taloyhtiön sisäisten kulkureittien kunnossapito talvella herättää tunteita. Liukkauden torjunnan kalleus keskusteluttaakin taloyhtiössä, ja myös Kiinteistöliitto Etelä-Pohjanmaan neuvontaan tulee erityisesti talven päättyessä kysymyksiä huoltoyhtiön lähettämistä isoista hiekoituslaskuista.

Talviset liukastumistapaturmat koskettavat kuitenkin kymmeniä tuhansia henkilöitä vuosittain. Eniten liukastumisia tapahtuu yllättäen työikäisille, aiheuttaen näin merkittäviä taloudellisia kustannuksia sairauspoissaolojen kautta.

Useimmiten liukkaudentorjunnassa käytetään kalliosta louhittua kiviainesta, sepeliä, jonka terävät särmät tuovat hyvän pidon. Teräväreunaisena se pureutuu hyvin jäähän, eikä pölyä niin kovasti kuin  hiekka. Pyöreämpireunaista hiekoitushiekkaa, jota saadaan seulomalla luonnonsorasta, käytetään myös. Hiekka voikin olla hyvä ratkaisu vähemmän rasitetuille kevyemmän liikenteen väylille, kuten taloyhtiön sisäisille kulkuväylille. Molemmat tuotteet ovat kuitenkin kalliita, kuluttavat neitseellisiä luonnon maa-aineksia ja uusiokäyttökin on vaikeaa. Hiekoitustuotteita ei saa nimittäin ilman puhdistamista levittää uudelleen, ja puhdistaminen tai kierrättäminen maksaa saman verran kuin uusi tuote. Hiekoitustuotteiden poistaminen keväällä aiheuttaa pölyhaittaa, ja käytetty tuote voi sisältää myös epäpuhtauksia, jäämiä asfaltista ja raskasmetalleja. Katupölyn on todettu lisäävän erityisesti ikääntyvien hengityssairaiden ja sydän- ja verisuonisairaiden terveyspalveluiden käyttöä ja jopa kuolleisuutta.

Hiekoitushiekan tai -sepelin riittävä määrä riippuu alueen käyttötarkoituksesta ja rasitusluokasta – onko kyseessä kevyen liikenteen väylä vaiko autoväylä -  hiekoitusaineen raekoosta sekä tietenkin keliolosuhteista. Hiekoitettavan kohdan liukastumisriski voi myös vaikuttaa tarvittavaan määrään – rappusissa ja mäessä on riski liukastumiseen suurempi kuin tasaisella maalla, samoin kuin tien mutkakohdissa. Kunnilla on omat kunnossapitoluokkansa auto-,  jalankulku- ja pyöräilyväylien kunnossapitoon. Nämä perustuvat usein kyseessä olevan väylän liikennöinnin tiheyteen. Taloyhtiö voi myös sopia oman huoltoyhtiönsä kanssa talvikunnossapidosta tarpeen mukaan ja priorisoida alueitaan - esim. millä taloyhtiön alueella tulee lumityöt ja liukkauden torjunta olla minäkin viikonpäivänä mihin kellonaikaan mennessä tehtynä.

Yksiselitteistä tarvittavaa hiekoitustuotteen määrää on siis vaikea määritellä, ja huoltoyhtiöiden hiekoituslaskut voivat vaihdella suurestikin vuodesta toiseen. Yleinen ilmiö on, että hiekoitusta tarvitaan kuitenkin yhä enemmän talvilämpötilojen sahatessa jatkuvasti nollan molemmin puolin. Hiekoitustuotteen määrän optimointi olisi silti tärkeää, jos halutaan varmistaa, että liukkauden torjunta on riittävä vahinkojen estämiseksi ja samalla estää mahdollisuuksien mukaan ympäristöhaittoja. Yhtälö on vaikea.

Keskustelu huoltoyhtiön kanssa hiekoituksen periaatteista kannattanee käydä, ellei sitä ole vielä tehty. Huoltosopimustakin talvikunnossapidosta voitaneen aika ajoin tarkistaa. Ainakaan itse en kuitenkaan uskaltaisi lähteä huoltoyhtiön kanssa kinaamaan hiekoitushiekan määrästä, vaan tarkistaisin pelkästään, että laskutus ylipäänsä on kohdistunut oikealle yhtiölle ja että päivämäärät aurauksesta ja hiekoituksesta täsmäävät, mikäli laskussa päivämääriä näkyy.